Jatkoa tältä sivulta.
Tätä paperin määrää mikä pitää Australiaan mennessä olla: Matkalippu, passi, viisumi, pakollinen kyselylomake miksi on maahan tulossa ja missä ja kauanko aikoo viipyä, sekä lappunen jolla vakuutan että minulla ei ole ebolaa. Matkalla mukana ollut lepakkoni täytti saman lapun ;-)
Itse saapuminen maahan olikin loppujen lopuksi Uutta-Seelantia helpompi. Ensin passintarkastus minkä jälkeen ystävällinen virkailija tuli jutustelemaan. Hän kyseli matkani tarkoitusta ja mistä olen tulossa ja ettei minulla ole mitään vaarallista mukana. Mutta koko prosessi sujui suorastaan tuttavallisen jutustelun merkeissä, virkailija oli todella kohtelias ja mukava. Seuraavaksi matkalaukun nouto ja sitten saikin kävellä suoraan ulos.
Hotellista oli yhtä aikaa sekä kaupunki- että merinäköala:
Päätin käydä heti alkuun Currumbin Wildlife Sanctuary:ssä. Nautiskelin hitaasta aamusta vähän turhan pitkään ja missasin aamulla sinne menevän bussin joten menin taksilla. Tuli jonkin verran kalliimmaksi mutta sain kuskilta kupongin jolla sai 15 dollarin alennuksen sisäänpääsystä. Joten loppujen lopuksi hintaeroa ei tullut juurikaan. Itse Currumbin oli isompi ja kivempi kuin odotinkaan esitteen perusteella. Koalat oli ihania palloja mutta eniten ilahdutti kenguruaitaus missä pääsi ihan vapaasti kulkemaan kengurujen seassa. Ihmiset makoili niiden vieressä ja otti selfieitä kengurujen kanssa. Yksikin pikkukenguru tuli nuuhkimaan minua ja kameraani ja tuntui oikein tyytyväiseltä kun sitä silittelin selästä. Vietin tuolla aitauksessa hyvän tovin :-)
Paluumatkalla bussissa onnistuin näkemään kaksi jättikokoista hedelmälepakkoa liitelemässä taivaalla. Olin kuullut että niitä voi täällä iltaisin esimerkiksi puistoissa nähdä, mutta en odottanut että niitä katujen yläpuolellakin liihottelisi. Ottaen huomioon että toivoin Australiassa näkeväni kenguruita ja hedelmälepakoita, niin voi sanoa että tämä heti ensimmäinen päivä oli aika success. Säätiedotuskin oli luvannut sadekuuroja mutta pisaraakaan ei koko päivän aikana tullut.
(Currumbin-kuvat tulossa myöhemmin.)
Tässä matkan vaiheessa tapasin useita ennestään netistä tuttuja ystäviä ja heidän ystäviä. Päivät sujuivat kuin siivillä. Kävin myös meressä uimassa. Hai, krokotiili, meduusa ja muista vaaroista huolimatta ;-) Paikka oli surffareiden suosiossa eikä ihme, aallot olivat mittavat mikä teki myös uimisesta erityisen hauskaa. Paikka oli myös jännittävä yhdistelmä hiekkarantaa ja kaupunkia. Tiettyyn aikaan päivästä korkeat tornitalot varjostivat isoa osaa rannasta.
Ja nyt tein juuri sitä mitä tällä matkalla halusinkin ja mihin netti nykyisin antaa mahdollisuuden. Vasta päivää ennen nykyisen hotellivarauksen loppumista aloin katsomaan mihin mennä seuraavaksi. Koska olin päässyt lämpimän rantaelämän makuun hieman vilpoisan Uuden-Seelannin reissun jälkeen, halusin hotellin jostain saman rannan varrelta. Vaihtoehtoja tupsahti ruudulle kymmenittäin ja tein varauksen kivan oloisesta mutta varsin halvasta hotellista. Seuraavana päivänä checkout, 15 minuutin kävely ja sitten olinkin jo uudessa hotellissa kirjautumassa sisään ja tiedossa oli muutama päivä lisää loikoilua. Myös seuraavan hotellin varasin samalla tavalla ja paluulennon ostin vasta nyt. Kyllä näin kelpaisi pidempäänkin reissata (mutta kyllä jokainen päivä myös säästöjä aika tehokkaasti poltti).
Viimeinen hotelli ei ollut rannalla vaan enemmän kaupungissa ja lähempänä lentokenttää. Vieressä oli kuitenkin iso puisto jossa vietin useamman illan lepakoita kuvaamassa. Hieman hankala niitä oli kuvata sillä ne lähtivät liikkeelle vasta kun alkoi hämärtymään ja pimeä laskeutui varsin nopeasti. Kameran tarkennuksen kanssa oli isoja ongelmia, mutta muutama kiva kuva tuli kuitenkin. Tummia kuvia, mutta sopinee yön eläimille:
Muutamia kuvia kaupungilta ja yksi lähipuiston öinen hiippailija:
Yhtenä päivänä kävin myös Lone Pine Koala Sanctuary:ssä. Lepakoita pääsi näkemään hieman lähempääkin, mutta muuten jos tätä paikkaa vertaa Currumbiniin, niin Currumbin oli mukavampi. Isompi, tilavampi ja muutenkin vain viihtyisämmän oloinen paikka. Vaikka ei tässäkään paikassa mitään erityistä vikaa ollut ja päivä sujui rattoisasti.
(Lone Pine -kuvat tulossa myöhemmin.)
Kotimatkan aika. Lentokone kaarsi lähtiessään kaupungin yli ja bongasin puiston jossa olin monet viime illat viettänyt (aikalailla kuvan keskellä, hieman vasemmalla, joen varrella). Hauskaa miten paikat näyttävät pieniltä yläilmoista katsottuna:
Tällä kertaa välimatkan pysähdys oli Singaporessa. Kivemman oloinen kenttä kuin Hong Kong ja kentällä oli paljon ilmaisia jalanhierontatuoleja. Teki niiiin hyvää kahden melkein 10 tunnin mittaisen lennon välissä :-)
Kotona, väsyneenä mutta tyytyväisenä. Vaikka matkustaminen on hauskaa, on omaan kotiinkin aina mukava palata tuttujen tavaroiden keskelle. Pitt-saarelta tuomani kivi sekä myös toinen kivi jonka nappasin mukaan Nugget Point -majakalta päätyivät heti vitriiniin käsinkosketeltavaksi muistoiksi noista paikoista.
Takaisin "Matka maapallon toiselle puolelle"-sivulle| www.tiikoni.net/antipode/4_australia.php | Full page map | Copyright © Pasi Laaksonen |