Jatkoa tältä sivulta.
Takaisin varsinaisessa Uudessa-Seelannissa. Kännykkä piipitti hetken kun viikon ajalta jonoon jääneet viestit pääsivät viimein saapumaan perille. Ei mitään tärkeää :-)
Lentokentällä oli tarkoitus hypätä bussiin. Olin varannut kyydin Knight Rider -nimiseltä liikennöitsijältä. Heidän webbisivullaan on hieno kuva modernista isosta bussista. Joten yllätys oli minulle, kuten myös selvästi parille muulle samaa bussia odottaneelle, melkoinen kun pihaan ajoi 10 minuuttia myöhässä vanha, valkoinen minibussi matkatavaraperäkärryn kanssa. Ikkunaan oli teipattu A4-paperi jossa luki "Knight Rider". Hetken aikaa vielä toivoin että tämä on vain shuttle-bussi joka vain vie ajan säästämiseksi lentokentältä varsinaisen bussin luokse. Mutta ei, tämä oli se ajoneuvo jolla porhallettiin liki viiden tunnin matka Dunediniin. Ilmastoinnin virkaa toimitti raollaan oleva ikkuna ja jalkatilaa oli oikeasti vähemmän kuin lentokoneessa, penkkejä ei saanut säädettyä. Lisätylsyytenä tässä kohdin maisemat muistutti lähinnä Suomea. Jos auto ei olisi ajanut vasenta puolta tietä, olisi oikeasti voinut luulla olevansa Suomessa. Tasaisen litteää, pelkkää peltoa ja metsää, lähinnä havupuita. Rupesin ensimmäistä kertaa matkan aikana lukemaan mukaan ottamaani kirjaa ja luin niin pitkään kuin päivänvaloa riitti, mitään lukuvaloa ei ollut. No, kaikki ei aina mene ihan niinkuin on ajatellut.
Dunedinissa vietin yhden yön halvassa hotellissa ennen matkan jatkamista.
Aamulla checkoutin jälkeen halpahotelli yllätti positiivisesti. Hotellissa oli hieno, iso vierashuone kauniine näkymineen ja nopeine netteineen. Vietin siellä muutaman tunnin mukavasti bussin lähtöä odottamassa.
Bussilla matkustin Balcluthaan missä odotin että bussi pysähtyisi jonkinasteiseen matkailukeskukseen mistä taksin nappaisi helposti. Mutta bussi jättikin vain yhden kadun varteen ja metsästin taksia pitkän tovin. Paikallinen rautatieasemakin näytti hiljaiselta, ellei jopa melkein hylätyltä. Lopulta kyllästyin etsimään ja marssin matkamuistomyymälään missä ystävällinen miesmyyjä soitti minulle taksin.
Kaka Pointissa majoituin motelliin missä eteen tuli odottamaton positiivinen yllätys. Nugget Point Lighthouse, joka oli nyt varsinainen määränpääni, näkyi majapaikkani ikkunasta. Juuri ja juuri, mutta erottui kuitenkin.
Siellä se häämötti ja illalla siellä vielä vilkkui valo niin kuin majakassa pitääkin. Oli kiva katsella sitä ikkunasta illalla teetä juodessa. Paikka suorastaan kutsui minua luokseen :-) Oli jännittävä ajatella että paikka jota vuosikymmeniä sitten katselin karttakirjasta, oli nyt liki kosketusetäisyydellä.
Asiaan liittymätön iltainen kuukuva:
Turha aikailla, tästä tulisi päivä kun käyn majakalla. Säätiedotus näytti hyvältä, selkeää ja sopivan viileää kävelyyn. Taivallukseen meni useita tunteja joskin pysähtelin tuon tuostakin kuvailemaan jotain tai tutkimaan lyhyitä sivupolkuja.
Matkaan meni yllättävän paljon aikaa ja joka tienmutkan jälkeen majakka näytti olevan aina yhtä kaukana. Matkan lievä uuvutus unohtui kun pääsi paikan päälle. Majakassa itsessään ei ollut mitään erityistä, mutta maisemat oli nätit. Ja tunne siitä että täällä sitä nyt viimein ollaan :-) Tosin Chatham- ja Pitt-saari oli jättänyt sellaisen vaikutuksen että tämä ei enää samalle tasolle yltänyt. Ja tämä kun ei nyt enää ollutkaan se kauimmaisin paikka mihin mennä. Mutta olin silti erittäin tyytyväinen kun tänne tulin.
Löysin pari geokätköä, näin hyljeperheen ja myös ensi kertaa pingviinin luonnossa. Vain yhden ja senkin puolen tunnin odottamisen jälkeen, mutta yksi on paljon parempi kuin ei yhtään :-)
Minun kanssa pingviinejä kyttäämässä oli vanha pariskunta joka lupasi antaa minulle kyydin lähelle Kaka Pointtia. Majakalla oli kulunut aikaa paljon enemmän kuin ajattelin ja alkoi jo hämärtää ja tulemaan kylmä, joten otin kyydin mielellään vastaan.
En tehnyt mitään erityistä, pesin vain koneellisen pyykkiä, kävelin rannalla ihmettelemässä simpukankuorien määrää ja kävelyllä läheisessä metsässä mikä oli jonkinlainen suojelualue. Kauniita puita. Ja sama tapahtui kuin Pitt-saarella, monet pikkulinnut tulivat aivan metrin, parin päähän oksille istumaan. Aivan kuin uteliaana katsomaan kuka heidän metsäänsä tulee. Valokuvaa niistä oli hankala saada sillä kuten kaikki linnut, nämäkin karkasivat heti kun kameraa käänsi niitä kohti. Ehkä kameran linssi näyttää heistä isolta silmältä?
Checkout hotellista, eivät veloittaneet eilen syömästäni aamiaisesta mitään.
Matkaan tuli ensimmäinen iso mutka. Tarkoitus oli yksinkertaisesti mennä taksilla noin 20 km matka hotellilta takaisin Balcluthaan missä bussi pysähtyy. Mutta ainoa alueella liikennöivä taksi ei ollutkaan liikkeessä sunnuntaina. Motellin omistaja sanoi että hän voisi minut mielellään ajaa Balcluthaan mutta hän oli sillä hetkellä yksin töissä eikä voinut jättää paikkaa tietenkään. Onneksi löytyi eräs pariskunta joka oli juuri lähdössä kohti pohjoista ja heti ottivat minut kyytiin. Kyseinen pariskunta jopa ehdotti että voisivat ajaa minut Dunediniin asti, mutta kieltäydyin kohteliaasti koska minulla oli jo bussilippu ostettu enkä yksinkertaisesti halunnut vaivata heitä enempää.
Tässä kohtaa totesin että vuokra-auto ei olisi välttämättä ollut hullumpi ajatus. Olisin voinut sellaisen vuokrata Dunedinista ja palauttaa nyt samaan paikaan. Olin tätä vaihtoehtoa miettinyt mutta vasemmanpuoleinen liikenne hieman hirvitti. Mutta nyt kun teitä katseli niin aika rauhallista täällä oli ja varmasti olisi vuokra-autolla pärjännyt. Se olisi matkan tästä osasta tehnyt huomattavasti helpomman ja olisi Kaka Pointissa ollessa voinut käydä jossain pidemmälläkin. Toisaalta, sitten olisi saattanut vain ajella autolla paikasta toiseen ja olisi käveleminen ja maisemien katsominen jäänyt vähemmälle.
Dunedinissa minua odotti matkan toinen Airbnb-majoitus. Minut tultiin hakemaan rautatieasemalta ennaltasovitusti ja asunto osoittautui mitä hienoimmaksi. Oma suihku ja vessa, iso sänky uudessa talossa. Uudet pyyhkeet, hammastahnat, kosteusvoioteet ja muut odottivat sängyn päällä. Edes isoissa hotelleissa ei ole aina näin hyvin varusteltua huonetta odottamassa. Myös seuraavien päivien aamiaiset osoittautuivat runsaiksi ja valinnanvaraa piisasi. Tämä paikka sai minulta viisi tähteä joka kategoriaan.
Loppupäivästä vain kävin lähirannalla kävelemässä ja kipusin ylös 279 porrasaskelmaa (Jacobs Ladder).
Sateinen päivä. Mutta talon isäntäväki vei minut autolla noin 20 minuutin matkan päässä olevaan paikkaan missä voi nähdä albatrosseja ja niiden pesintää. Ja näkyihän niitä. Hurjan kokoisia lintuja :-)
Kuvat ovat hieman usvaisia koska sää oli sumuisen sateinen ja linnut olivat kaukaa. Piti ottaa kamerasta kaikki irti:
Illalla huomasin että uutiset täällä (tai ainakin tämä yksi televisiossa auki ollut uutiskanava) tuntuu vähän samantyyliseltä pelottelulta kuin mitä olen kuullut uutisten olevan esimerkiksi Amerikassa. Koko ajan tuntui olevan jotain katastrofia tulollaan, hirmumyrskyjä, rankkasateita, jossain joku kidnapattu. Kun televisiossa soitettiin nauhaa missä kuului jonkun tilanteessa mukana olleen puhetta, niin selostaja oikein painotti että "kuunnelkaa tätä kauhua, kuunnelkaa tätä pelkoa ihmisten äänessä!" Kaikki tuntui aivan ylidramatisoidulta. Jos tätä kuuntelisi joka päivä, varmasti maailma alkaisi tuntua pelottavalta paikalta :-/
Aamukävelyllä:
Tänään on aika siirtyä Australiaan, tarkemmin ottaen Brisbaneen. Alkumatkasta ilmeni monta mutkaa. Shuttle-bussi jonka piti viedä minut lentokentälle ei saapunutkaan. Joku kömmähdys heidän suunnaltaan joten he soittivat minulle taksin joka vei minut kentälle samaan hintaan. Kentällä selvisi että lentolippuuni ei kuulu matkatavarat ja matkalaukun lähetys samalla lennolla Australiaan kustantaa yli 100 dollaria. Mutta mitä vaihtoehtoja minulla muka oli? Ensimmäinen kerta kun tällainen tapahtuu matkalippujen kanssa ja viimeinen kerta kun käytän Travelgeniota. Kovin selvästi ei lippua varatessa ainakaan kerrottu että tällä lipulla ei sitten saa mitään matkatavaroita olla mukana. Noh, pienet mutkat tuo vain vähän lisää jännitystä reissaamiseen.
Takaisin "Matka maapallon toiselle puolelle"-sivulle| www.tiikoni.net/antipode/3_nugget-point.php | Full page map | Copyright © Pasi Laaksonen |