Jatkoa tältä sivulta.
Kohti Chathamsaaria. Kone näytti vanhalta rämältä ja totuus tuli lapsen suusta joka kysyi äidiltään "It's all rusty. Can it really fly?" :-D Lentolipussa oli paikka merkattuna mutta heti koneeseen tullessa todettiin että istu ihan mihin vain, paikkoja ei varsinaisesti ole määrätty. Pienemmän puoleinen propellikone teki paljon jyrkempiä liikkeitä ja vähän hirvitti kun on tottunut isojen koneiden tasaiseen kyytiin. Peruspalvelut pelasi ja saatiin vettä, kahvia ja keksejä. Vessakin löytyi vaikka olikin melkoisen tärisevä kokemus. Kone oli kuitenkin varsin väljä, jalkatilaakin oli ihan kunnolla.
Luulin ensin että tämän kuvan keskiosan tarkennuksessa meni jotain pieleen, mutta se onkin moottorista tuleva lämpö joka sumentaa sitä:
Ennen matkalle lähtöä nettikuvista näkemäni saaren muodot alkavat siintää ikkunasta:
Chathamsaarilla otti vastaan sateenkaari. Ja pienin lentokenttä missä olen koskaan ollut. Invernesissä, Skotlannissa, lentokentällä oli sentään eri ovet saapuville ja lähteville matkustajille sekä pari kauppaa. Tämä kenttä oli käytännössä yksi huone jonka yhdessä nurkassa oli kahviautomaatti. Matkalaukut oli lentokoneen ruumassa yhdellä lavalla joka trukilla nostettiin koneesta ja tuotiin "terminaalin" etupihalle mistä kukin sai noukkia omansa :-) Määränpää-hotellin henkilökuntaan kuuluva henkilö oli vieraita vastassa neliveto-pickupilla jonka kyytiin matkalaukut heitettiin ja lähdettiin kohti hotellia.
Yövyin ensimmäiset kolme yötä Lookoutissa mikä oli hotellista erillään oleva, lähinnä reppureissaajille tarkoitettu rakennus omalla keittiöllä, yhteisillä oleskelutiloilla ja kylpyhuoneilla. Siellä ei tosin ollut ketään muuta ja koko paikka oli omassa käytössäni koko ajan. Christchurchin syysmyrsky seurasi perässä ja ensimmäinen yö oli melkoinen kokemus. Vettä tuli kaatamalla, tuuli ujelsi ja koko paikka natisi ja nitisi. Erityisesti olohuoneessa ollut kamiina oli ilmestys koska hormi meni suoraan katolle ja tuuli sai näin ollen koko kamiinan heilumaan ja paukkumaan. Ihan kuin joku olisi hakannut sitä sisältäpäin. Ehkä aavemaisin ilmestys ikinä :-D Etenkin kun oli yksin tuntemattomassa paikassa, ulkona myrskysi ja oli pilkkopimeää. Jotain myrskystä kertoi se että seuraavan päivän lennot peruttiin, teille oli kaatunut puita ja yöpaikassani yksi ikkunaruutu oli irronnut karmeistaan.
Hyvänä puolena myrskyssä oli aivan jättimäiset aallot jotka paukahteli rantakallioihin. Olen yleensäkin aina ihan tykännyt sateista ja myrskyistä jos ei vain tavitse ulos lähteä :-)
Ensimmäisenä päivänä minä ja yksi jenkkituristi saatii opastettu kierros ympäri saarta. (Kyseisen turistin mielipiteet olivat tyyliä "hallitukset vain pilaavat asiat, tuulivoima on suurin huijaus ikinä, jonkun pitäisi potkia Putinia perseelle ja lampaat on parhaimmillaan kyljyksinä", mutta kuitenkin erittäin ystävällinen henkilö.) Hotellilla oli erityiset sopimukset muutamien maanomistajien kanssa ja päästiin myös paikkoihin joihin ei normaalisti kai pääsisi. Tosin, ei kai tälle saarelle kukaan tulekaan olematta tämän ainoan hotellin asiakas :-)
Pysähdyttiin oppaan sukulaisen luona syömässä eväät ja juomassa kahvit. Hän esitteli meille myös puutarhaansa joka tosin oli myös kärsinyt viimeöisen myrskyn jäljiltä.
Parin seuraavan päivän ajan sää oli vaihtelevaa. Ja sää oikeasti tuntui vaihtelevan 5 minuutissa rankkasateesta auringonpaisteeksi ja sitten taas sateeksi. Tuli jälleen kerran vahvasti Skotlanti mieleen. Yleisesti ottaen sää parani koko ajan ja silloin kun aurinko paistoi, oli todella lämmin. Kolmen yön jälkeen siirryin varsinaiseen hotelliin lopuksi neljäksi yöksi. Harmi ettei majoitukset menneet päinvastoin, koska hyvällä säällä Lookout olisi varmasti todella mukava yöpymispaikka omine terasseineen ja hyvine näköaloineen. Etenkin jos vielä tykkää itse kokata. Olin kai tämän kesän viimeinen vieras tuolla Lookoutissa.
Mitään ongelmia Lookoutissa ei kuitenkaan ollut lievää vilpoisuutta lukuunottamatta. Saaren kai ainoaan kunnon kauppaan oli muutaman sadan metrin kävelymatka ja sieltä sain kaiken mitä tarvitsi. Myökään hotellin päärakennus ei ollut paljoa kauppaa kauempana.
Viimeinen tummanpuhuva kuva on paikallinen tähtitaivas.
Hotellin seinällä ollut vuorovesikello huvitti ensin mutta osoittautui itse asiassa erittäin hyödylliseksi. Siitä oli näppärä katsoa millä korkeudella vesi oli ja oliko se laskemassa vai nousemassa. Erityisesti siis jos halusi lähteä rannalle kävelemään. Etenkin nousevan veden aikaan aallot oli todella arvaamattomia ja muutaman kymmenen rauhallisen pikkuaallon jälkeen saattoi yht'äkkiä tulla aalto joka pyyhkäisikin 10 metriä pidemmälle rantaa kuin edelliset. Koin tämän pari päivää aiemmin kantapään kautta, onneksi oli myös toiset kengät mukana joita käyttää toisten kuivuessa.
Kolmannessa kuvassa hotellin päärakennus:
Hotellissa oli saaren ainoa nettiyhteys. 2,4 Mb/s download, 0,3 Mb/s upload, ping 620. Turha haaveilla nettipelaamisesta mutta kyllä tuolla muutaman kuvan sähköpostissa kavereille lähetti. Kännykkäverkkoa saarella ei ole. Hotellissa oli myös saaren ainoa ravintola ja baari mihin joitain paikallisia kerääntyi iltaisin mutta varsin rauhallista oli.
Mitä huonesiin tulee, niin kahden hengen huoneet ovat todella paljon tilavampia kuin yhden hengen huoneet. Ja kahden hengen huoneissa oli myös terassi (en tiedä oliko kaikissa) rannalle päin. Yhden hengen huoneissa vain ikkuna hotellin sisäpihalle päin. Jos menisin uudestaan, maksaisin varmaan kahden hengen huoneen vaikka olisin reissussa yksin.
Onneksi oli GPS-paikannin mukana. Chathamsaareltakin löytyi joitain geokätköjä. Löysin tänään pari kätköä, liki 18 tuhatta kilometriä kotipaikastani. Saavutus tämäkin. Jätin useaan kätköön muutamia pieniä eurokolikoita.
Kuten usein pienissä paikoissa, kaikki tervehtii. Jokainen vastaantulija ja autoilija heilauttaa kättä ohimennessä. Hotellissa illalla minut kutsuttiin paikallisten kanssa samaan pöytään ja aamupalalla en ehtinyt alas istua kun minut haettiin istumaan samaan pöytään toisen seurueen kanssa. Tällaiselle hieman epäsosiaaliselle henkilölle melkein ahdistavaa :-D
Lampaita oli täälläkin paljon, kuten varsinaisessa Uudessa-Seelannissakin.
Aurinko paistoi heti aamusta alkaen ja ulkona oli suorastaan kuuma. Aamukävely keskeytyi kun tiellä tuli vastaan karjaa. Karjanajajat pelkäsivät että vieras ihminen tiellä saattaisi pelottaa joten pyysivät minua hyppäämään aidan yli viereiseen tyhjään aitaukseen siksi aikaa että kulkevat ohi. Minäpä hyppäsin ja sain samalla nähdä varsin nättejä maisemia aitauksen toiselta reunalta. Paljoa tätä yksityisemmäksi ei hiekkaranta voisi mennä, tuonne ei varmaan pääse muuta kuin veneellä:
Valitettavasti Pitt-lentojen kanssa oli käynyt joku sekaannus ja en mahtunutkaan mukaan tämän päivän lennoille. Uusi yritys huomenna vaikka tiukalle meneekin aikataulun kanssa. Sen sijaan minut pyydettiin neljän vanhan rouvan mukana visiitille paikalliselle maatilalle. Saatiin siellä teetä ja evästä ja sen jälkeen autettiin karjan siirtämisessä toiselle laitumelle.
Sen jälkeen tehtiin pitkä kävelylenkki usealle eri näköalapaikalle kahden lapsen ja kolmen koiran kanssa. Yksi koirista nappasi riistalinnun kiinni matkalla.
Oli todella mukava päästä näkemään paikallisten asuinsijoja ja elämää. Ja ne neljä vanhaa rouvaa oli aivan uskomaton teräsmummoryhmä, eivät jättäneet yhtäkään nyppylää kipuamatta. Tässä kolme heistä kävelymatkan kaukaisimmalla pisteellä maisemia katsomassa:
Mitä tulee hotellin ravintolan ruokiin, ei ollut valittamista:
Nousin ylös puoli seitsemältä katsomaan auringonnousua. Aikavyöhyke täällä on UTC +12:45 (kesäaikana UTC +13:45) joten uusi päivä alkaa täällä aina ensimmäisenä. Jos hyvin kävi, kukaan muu ei vielä ollut ulkona tai katsomassa ikkunasta ulos, jolloin minä olin ensimmäinen ihminen maailmassa joka näki auringonnousun 20.4.2015 :-) No, ainakin ensimmäisten joukossa.
Tänään matka jatkui Pitt-saarelle. Sinne lennettiin kuusipaikkaisella lentokoneella ja laskeuduttiin nurmikkoiselle kiitoradalle. Lento ei ollut aivan suora vaan maisemalentelimme hetken Chathamsaarten yllä.
Ensimmäisessä kuvassa mustahiekkainen hiekkaranta:
Pitt-saarella ensimmäinen määränpää olikin oman koko tämän matkani varsinainen määränpää. Vierailtiin saaren kaakkoisreunassa, mikä oli nyt se kaummaisin paikka mihin voin omasta kodistani tulla. Ellei omista omaa laivaa tai lentokonetta, tai lähde Antarktikselle. Ja kuinka kätevää, rannalla oli vanha mökki jossa oli vieraskirja. Ikuistin käyntini siihen:
Tältä maailman toinen reuna sitten näytti:
Ei mitään erityistä, mutta olisi voinut olla paljon kurjempaakin. Karua mutta kaunista, niin voisi kuvata näitä saaria muutenkin.
17.743 kilometriä kotiin:
Matkalla mukana ollut Kamu-lepakko poseeraa:
Nappasin rannalta kiven muistoksi.
Pitt-saari osoittautui kauniiksi ja todella vaihtelevamaisemaiseksi paikaksi. Mukana ollut opas kierrätti meitä eri paikoissa ja kertoi historiasta. Jotkin pikkulinnut uskaltautuivat lähelle.
Kattava ja maittava lounas syötiin vasta muutama vuosi sitten rakennetussa majatalossa. Sieltä saisi myös huoneita vuokrattua. Maisemat parvekkeilta olisi viimeisen päälle, tosin hieman häiritsi toisinaan suorastaan pistävä levän haju. Pitt-saari on ehdottomasti ainakin päivävierailun arvoinen paikka jos Chathamsaarille asti tulee.
Matkalla takaisin Chathamsaarelle:
Illalla hyvästelin nyt jo tutuksi tulleita muita hotellin vieraita jotka toivottivat hyvää ja turvallista matkaa. En tuntenut näitä ihmisiä vielä viikko sitten, ja huomisen jälkeen tuskin tullaan koskaan näkemään. Silti ehdittiin parissa päivässä sen verran paljon kokea ja tehdä asioita yhdessä että tuntuu suorastaan haikealta sanoa hyvästejä. Minua pyydettiin vielä laittamaan omat terveiseni yhden vanhan rouvan (yksi niistä neljästä joista aiemmin kerroin) syntymäpäiväkorttiin.
Omat värikkäät postikortit valmiina lähetettäväksi:
Viikko vierähti uskomattoman nopeasti ja viikossakaan ei ehtinyt tehdä ja nähdä kaikkea mitä täällä voisi tehdä. Ikävystymään ei ehtinyt vaikka alunperin ajattelin tämän Chatham-viikon olevan sellainen missä (tarkoituksella) ehtisi suorastaan pitkästyä.
Viimeiset jäähyväiset ja kohti lentokenttää. Sain kyydin perheeltä joka oli menossa kentälle vuokra-autolla.
Jatkoa (Nugget Point -majakka)
Takaisin "Matka maapallon toiselle puolelle"-sivulle| www.tiikoni.net/antipode/2_chatham-saaret.php | Full page map | Copyright © Pasi Laaksonen |